Sadepäiväpäivittäjä

Sellainen minä taidan olla.
Kun aurinko paistaa, en varmasti viitsi koneeseen päin vilkaistakaan.
(No jaa, jos nyt sentään sähköpostit ja kasvokirjan käyn kurkkaamassa.)




Näinä päivinä, kun en en ole mitään tänne blogiin käynyt kirjaamassa, on kasvimaalla tapahtunut kasvamista.
Siellä on käynyt myös kutsumattomia vieraita.
Olen luvannut lapsille viisisenttisen jokaisesta löytämästään kotilosta
ja aika hyvin niistä on kai jo eroon päästykin.
Näillä kaveruksilla on kai juoksukilpailu meneillään.
Tai sitten joukkopako.



~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Meidän Koululainen on yliherkkä tunto-, kuulo-, näkö-, liike- ja tasapainoaisteiltaan.
Tämän alkuvuoden on saanut käydä toimintaterapiassa aisteja harjoittamassa ja tässä lopputulema:


Tadaa! Pyöräily onnistuu! Ja se on hauskaa!



~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Aiemmin aloitetuista projekteista julkistan valmistuneeksi nukenrattaat.



Löysin kangasvarastoistani paloja kahden väristä tuulipukukangasta, mutta yksikään pala ei ollut niin iso, että olisin saanut koko istuinkankaan leikattua yhtenä kappaleena.
Leikkasinpa sitten paloista suikaleita, jotka ompelin yhteen raitakankaaksi ja vot! Hyvä tuli. Kanttasin vielä reunat kirpparilta löytyneellä keltaisella koristenauhalla ja kehittelin turvavyöratkaisun samaisesta nauhasta.

Voi, että tuli karkit rattaat, kyllä kelpaa Poikulin nyt hauvaansa niissä työnnellä.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Kun yksi projekti valmistuu, onkin hyvä aloittaa jotain uutta.
Katto saakoon uuden maalin, pesu tulikin jo suoritettua!



(Kuvassa muuten Iso-Eno, joka on yksi kolmesta maailman parhaimmasta enosta!)

Laiskat päivät

Jo toinen sateinen päivä. Hyvä tilaisuus olla vaan.
Lehmus on saanut vihreän mekon yllensä yllättäen,
sade saa kaiken kasvamaan ihan silmissä.

Lauantaina oli vielä hellettä. Laitoin viimein kasvimaan kuntoon: kylvin herneet, porkkanat ja salaattisipulit, istutin perunat. Petasin kesäkurpitsalle paikan.

Pieni patio kasvimaan kupeessa kaipaa kalusteita.

Haluaisin sellaiset 60-lukulaiset, metallirunkoiset, kokoontaitettavat. Tiedättehän?
Voi, kunpa löytäisin jostain sellaiset. Mielessäni näen ne kirkkaansinisinä.
Jos en mistään löydä, ehkä haen vastaavat sieltä ruotsalaisesta huonekalumarketista
ja laitan pensselin heilumaan.

Kielot eivät ihan vielä meidän pihassa kuki, metsässä kyllä.
Isä oli hakenut äidille niin ison kimpun,
että siitä riitti kahteen maljakkoon.

Jospa pääsisin tänään itsekin metsään,
hakisin omallekin pöydälle pienen kimpun.

Lapsena meille kerrottiin joka kesä tarinaa jostain sukulaisentuttavannaapurinystävän lapsesta,
joka oli juonut kielovettä ja saanut myrkytyksen.
En silti oppinut niin paljoa pelkäämään,
ettenkö uskaltaisi hakea tuoksua omaan kotiini.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eilen , kun satoi, sain pari pientä käsityötä valmiiksi.
Bambulangasta syntyi pika-amppeli Rämäpään orvokille,
joka kotiutui meille koulutiellesiunaamistilaisuudesta.
Se jäi viimeistelemättä,
kun Neiti R:llä oli niin kova kiire saada se
leikkimökin kuistia kaunistamaan.
Joku päivä käyn vielä piilottelemassa langanpäät,
jos muistan.
Jos en, ei sekään haittaa.

Neuvolakortin kansiin olin kankaat leikannut jo kai viime kesänä, mutta sitten unohtanut ne tai kadottanut inspiraation
tai mitä siinä sitten oli käynytkään.
Tällä viikolla lääkärissä käytyä kannet taas putkahtivat mieleen
ja sain pikkuhomman päätökseen. Vihdoin.
Päällikangas on Rämäpään vanhasta yöpaidasta,
sisuskankaat vanhasta repeytyneestä patjanpäällisestä
sekä Koululaisen reikäpolvisista sammareista, joista lyhensin Rämäpäälle shortsit.

Tulevia projekteja ovat rämähtäneet pihakalusteet sekä nukenrattaat. Niistä kumpikin on jo ottanut alkunsa,
jälkimmäinen luultavimmin valmistuu ensin.
Onpa nimittäin melkoisen aikaavievää irrotella vanhoista tuoleista, penkistä ja pöydästä kaikki ruuvit ja mutterit, hioa ja maalata. Vaan palkaksi on luvassa rutkasti hyvää mieltä taas moneksi vuodeksi ja se kyllä maksaa vaivan.
Sitä kai tarkoittaa se "työ tekijäänsä kiittää".

PS. En ymmärrä, onko mahdollista lainkaan asetella kuvia ryhmiin tai vierekkäin, vai tulevatko ne aina automaattisesti näin allekkain?